tiistai 9. elokuuta 2016

Piraijalapsi

Yli puolentoista vuoden mietinnän, harkinnan ja pääasiassa odottelun jälkeen kävimme reilu viikko sitten hakemassa kotiin pienen working kelpie lapsosen. Uros sai nimekseen Kelmi Fala (merkitsee korppia) ja kutsumanimekseen Roti. Roti juontaa juurensa siihen, että sanon aina Rompulle sen hölmöillessä, "nyt joku roti". Lisäksi halusin suomenkielisen, lyhyen ja ytimekkään nimen.


Kun koiraharrastaja hankkii koiranpennun, tietävät kysyvät  mitä aion tehdä pennun kanssa. Rotista on tarkoituksena tulla isona koirana jäljestysmestari ja lammaspaimen. Jos terveys on kohdillaan, tulee Rotista myös agilitykoira. Aika näyttää mitä me keksitään.

Roti saa tällä hetkellä yhden päivän aterioistaan pentujälkenä. Hyvä tapa saada pennulle tekemistä, ja sille kokemuksia työskentelystä ruuan eteen ja tallatusta ruohosta löytyvästä hyvästä. Olen aloittanut ehdollistamisen naksuttimeen, sillä haaveenani on kouluttaa siitä itse ajatteleva koira mahdollisimman paljon sheippaamalla ja nappaamalla asioita sen käytöksestä.


Roti ei ole ahne. Se syö ruokansa yleensä kuitenkin hyvällä ruokahalulla, mutta unohtaa helposti ruokansa jos mielenkiintoisempaa tapahtuu, tai jos ei ole nälkä. Pelkkiä nappuloita se katsoo kuin halpaa makkaraa, joten yllättäen raaka ruoka maistuu paremmin. Nenähommissa nappulat kuitenkin uppoavat. Roti leikkii todella hyvin, saalistaa erittäin innokkaasti ja toisinaan myös taistelee hyvin. Saalistus on sen leikeissä vahvempana, ja ote minkä se saa lelusta vaihtelee kolibrimaisesta erittäin hyvään puruun. Yleensä hyvä ote kohdistuu housun lahkeisiin, kengän nauhoihin ja sohvatyynyjen reunoihin.


Romppu tulee ihan hyvin toimeen Rotin kanssa. Enimmäkseen Romppu ignooraa pentua, mutta tarvittaessa on komentanut sitä sisätiloissa. Ulkona Romppu antaa Rotin hyppiä sen nenälle, ja muutaman kerran Romppu on jopa itse pyytänyt pentua leikkimään kanssaan. Jonkun verran Romppu on mustasukkainen pennulle, mutta Romeo on niin "mun koira", että tekee sitä aina kaikille ihmiselle ja koirille. Vanhemmillani asuva Fella ei oikein tiedä miten suhtautua pentuun, ja se enimmäkseen uteliaan hienotunteisesti välttelee sitä.

Sosiaalistaminen sujuu melko helposti kaupungissa, kun joka ikisellä lenkillä nähdään ihmisiä, koiria, pyöräilijöitä, autoja, mopoja, rullaluistelijoita, juoksijoita... ja niin edelleen. Kerrostalon pihassa on huutavia lapsia ja huoltomies leikkaa pihalla nurmikkoa. Uusiin asioihin Roti suhtautuu rauhallisesti, se monesti istuu tarkkailemaan, kun se näkee jotain jännittävää. Toisinaan se säikähtää helposti, mutta palautuu erittäin nopeasti, alle puolessa minuutissa. Välillä Rotilla on tapana haukkua uusia asioita, ihmisten ja koirien lisäksi, esimerkiksi vessaharja, lattiakaivo, kumipallo ja väärinpäin oleva ruokakuppi ovat kokeneet tämän kohtalon. Ihmisiä kohtaan Roti on erittäin avoin ja innokas.


Matkustelen aika paljon koirien kanssa, joten Rotikin on päässyt jo autoilun makuun. Se on matkustanut sekä omassa häkissään että irrallaan autossa valvonnassani. Toisinaan se saattaa vinkua muutamat ensimmäiset 2-10 minuuttia, mutta sen jälkeen se rauhoittuu nukkumaan. Myös yksioloharjoitukset ovat sujuneet hyvin, se on joka kerta jäänyt rauhallisena, ja kotiin tullessani se on unisena heräillyt ja haukotellut. Todellinen arkihan alkaa vasta ensi viikolla, kun itsekin palaan opiskelujen pariin loman jälkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti