keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Tavallaan, tavallaan

Tavallaan mä lupauduin vetämään kisaavien treenien, joissa itse treenaan. Tavallaan sain valmiiksi suunnitellut treenit sähköpostiini tunti ennen treeneihin lähtöä. Tavallaan vilkaisin sitä ekan kerran vasta kun aloittelin treenejä ja radan rakentamista. Tavallaan teema oli pyörittämiset. Tavallaan tuntui että, olin radanrakentamisen ajan ihan hukassa. Alla ilmeeni miettiessäni rataa ensimmäiset kymmenen minuuttia.


Joo. Päätin noiden treenien jälkeen et tykkään tosi paljon mölleistä ja alkeista koulutettavina. Niillä on helppoja ratoja rakentaakin! Vedin treenit kaikesta huolimatta ihan kunnialla loppuun, mutta se fiilis kun koirakko toisensa jälkeen menee radan upeasti ja multa ei löydy muita sanoja kuin "Joo siis näytti ihan tosi hyvältä! Kaikki näytti hyvältä, ja eikä mulla oikein ole muuta sanottavaa." Koirakoille, joilla kaikki alkaa olla kohillaan, on tosi hankala antaa rakentavaa palautetta että, ohjaaja saisi jotain treenistä irtikin! Menee sitten melkein enemmän pilkun viilailun puolelle, mutta sitä kai se on.

Kisaavien treenien jälkeen treenasin yksin Rompun. Oli aika löysää menoa mun osalta. En osaa juosta jos mittari näyttää -11c, loppuu hengityskapasiteetti, eikä mulla ollut ketään potkimassa perseelle. Pitäisi ehkä opetella juoksemaan pienessä rapsakassa pakkasessakin. Ja Rompun kanssa pitäisi oikeesti ottaa "takaa"-käsky hionnan alle. Ois hieno, jos se sujuisi niin hyvin, että lähtisi esim. 10 metrin päästä hyppäämään takaa, siitä olisi nimittäin ollut hyötyä tällä radalla.

Muutoin aika peruskauraa, tai sitten radan helppous johtui siitä ettei kukaan ollut huomauttamassa mulle mun ohjauksesta. No, joka tapauksessa hieman löysät treenit, mä vaan tarviin jonkun joka huutaa että, "JUOKSE!" tai vaihtoehtoisesti jonkun joka epäilee mun jaksamista, ja jolle on pakko todistella että "Kyllä mä JAKSAN." vaikka olisi ihan kuolemankielissä, silloin ohjauskin on terävempää, paketti pysyy kasassa ja mä todellakin juoksen. Kisapaikoilla voisi kuuluttaja vaikka alkaa karjumaan megafoniin "Saatanan lyllerö, et ikinä kerkeä tohon persjättöön, yritä edes!" Niin saataisiin varmaan noita nollia useammin.

Asiasta toiseen. Tokotreeneissä Fellan kanssa teimme liikkeestä seisomista ja hyppyä. Seisominen oli ihan ok, lisää vielä varmuutta niin hyvä tulee. Tahtoo vieläkin liikkua, jotta näkisi mut kokoajan optimaalisesti, mutta hitaasti se sakunkin maltti kasvaa. Hyppy on hyvällä mallilla! Ja vire! Vinkui autossa kun saavuttiin hallin pihaan, ja oli koko ajan ihan täpöllä messissä! Ihana Fempula :) Tämä iloinen ylläpitotreeni tuottaa siis tulosta, mikä on enemmän kuin hyvä juttu! Vielä lisää tarkkuutta pikkujuttuihin, joista meiltä on aina mennyt kokeissa pisteitä, (kuten perusasennot) niin hyvä hiljaa tulee.

Rompun kanssa tokon osalta touhusimme hyppynoudon, kaukkareiden ja läpijuoksujen parissa. Hyppynouto oli ihan huippu! Tein vain yhden kokeenomaisen toiston, mutta koska se oli niin hyvä, en ottanut enempää. Kaukkareissa sille on vaikeaa tosi pitkä matka, yli 10m. Silloin Romppu nykii paikoillaan, ihan kuin ei tietäisi mitä tehdä, välillä tosin onnistuu jo ihan ok. Taas lähempänä tekee jo niin hyvin, että pakko vaan kasvattaa välimatkaa. Lisää treeniä kaukkareihin.

Ensimmäisessä läpijuoksussa Romppu teki kaksi täydellistä maahanmenoa. Oikeesti. Ja ihan omatoimisesti, mitään käskyäkään en edes antanut. Kehotin vain välillä tulemaan tänne. Onneksi kahdella jälkimmäisellä ei enää tarjonnut mitään... hassu. Ei varmaan tarvitse treenata kuin pelkkiä läpijuoksuja ennen koetta, sillä toi menee maahan tai seisomaan tai alkaa tanssimaan jos vain pikkasen vinkkaan kesken luoksetulon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti