Tokoa ajatellen

Romppusen ja Felluraisen kanssa ollaan tokoiltu. Aksasta ei ole tullut mitään, kun oon ite ollut hieman puolikuntoinen. Lisäksi vedin jälleen kisaavien treenit, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin sillä en halunnut ottaa riskiä mistään jälkitaudista.

Oon vakaasti sitä mieltä, että Fellalle pitäisi saada ilmoa johonkin tokokokeeseen, toivottavasti viimeiseen avon kokeeseen. Meidän treenaaminen on hieman paikoillaan jauhamista, kun mitään uutta ei olla pitkään aikaan tehty. Oon yrittänyt hyvän fiiliksen kautta saada lisäpotkua kaikkiin haastavimpiin liikkeisiin ja leikitty paljon. Toko kun on Fellan kanssa ihan eri tavalla näyttävää kun se todella todella on messissä. Edelleen ollaan siis Fellan kanssa tehty jääviä, hyppyä, noutoa ja kaukkareita. Nouto ei tosin edelleenkään ole sellainen mitä haluaisin, mutta kohtuu kelpo kuitenkin.

Rompun kanssa kaikki muut liikkeet, paitsi tunnari alkaa pikkuhiljaa nivoutua kasaan. Kaikki on jollakin mallilla, osa paremmalla kuin toiset. Hyppynouto on hieno. Metallinouto hieman fiiliksestä kiinni. Kaukkarit sujuu jo kaikki vähintään 5m etäisyydeltä yksittäisiä toistoina. Luoksetulo on melko varma. Ruutu löytyy aina vain useammin. Jäävät on kunnossa. Seuraamista en ole treenannut, enkä myöskään tunnaria.

Mietin tässä, että pitäisi varmaan aloittaa molempien kanssa piakkoin treenaamaan tunnaria. On vain ajan kysymys koska Fellakin on voittajassa, joten olisi hyvä, jos sillä olisi edes yksi liike, jonka osaa jo entuudestaan. Fellalle muutenkin tuo nenänkäyttö on hyvin harjaantunutta. Rompun kanssa oon jotenkin vältellyt tunnaria. Se on mulle itelle sellainen mörkö. Mutta lievästi sanottuna sitten kyllä ketuttaa, jos koira on muuten valmis voittajaan, muttei tunnaria ole edes aloitettu treenaamaan. Ja kai meillä olisi tavoitteena kesällä korkata tuo voittajaluokka. Sitä ennen tosin Fellankin pois avoimesta.

Ulkonakin voisi jo kohta tunnaria treenata kun ei tuota luntakaan ei ole enää...

6-vuotias...

Turkkihan sillä ei ole parhaimmassa iskussa, kun herra vasta nyt kasvattaa talvikarvaa. Mutta komeahan tuo on ;) Iso musta mörkö sheltti. Ja nyt tosiaan jo kuusi vuotta, huhhuh. Huomatkaa, ei yhtään harmaata vielä naamassa!

Aihetta juhlaan

Aloitetaan siitä koiramaisimmasta. Nimittäin Romppu täytti 6-vuotta viime viikon keskiviikkona (12.2.) ! <3 Virallista 6-w kuvaa yritän saada piakkoin, kunhan keretään ulos poseeraamaan tonne loskan keskelle. Onnea myös siskolikoille Roosalle ja Susulle.

Itselläkin pitänyt tässä turhan kiirettä. Penkkarit, niiden jatkot ja abiristeily, jolta kotiuduin eilen vienyt kyllä kaikki voimat. Hauskaa on toki ollut, mutta ihanaa palata arkeen. Tänään oltiin aamulla pitkällä lenkillä metsässä koko lauman voimin, illalla viikkotreenien merkeissä hallilla.

Fellan kanssa treenailtu viimeisen kahden viikon aikana edelleen kaukkareiden ensimmäistä ylösnousua, liikkeestä seisomisen varmuutta, noutoa ja hyppyä. Muut jo hyvinkin hyvällä mallilla, mutta tuo nouto. Miten se voikin olla niin vastenmielinen koiralle, joka kantaa kaikkea mahdollista koko ajan lenkeillä? Fellalla on selkeesti viha-rakkaussuhde noutokapulaan, ja tänään oli vihapäivä. Treenit päättyivät noudon osalta nimittäin siihen, että mä leikin sillä kapulalla. Toivottavasti hiljaa hyvä tulee ja päästään joskus tässä keväällä kokeilemaankin. Avoin luokka alkaa turhauttamaan jo itseäkin, kun sitä on aika kauan ohjaajana tahkonnut.

Rompun kanssa tokon osalta hinkattu ruutua ja kaukkareita. Molemmat liikkeet ottaneet askeita eteenpäin, varsinkin ruutu. Ruutu nimittäin alkaa löytyä, eikä enää vain viiden metrin päästä, vaan jopa viidentoista. Lisäksi Romppu menee ruudussa yhä usemmin sinne minne kuuluu, eikä jonkun tötterön taakse seisomaan. Kaukkareissa edelleen haastavin on seiso-istu-kombo, ja muilla asennonvaihdoilla on välimatkaa jo 10 metriä, paitsi tolla. Luoksetuloissa ei ole tehnyt ennakointeja enää, jes!

Agin osalta ollaan käyty vain viikkotreeneissä. Viime viikon irtoamistreenit osoittautuivat haasteellisiksi, joten siihen täytyy paneutua ehdottomasti tässä keväällä. Tänään oli teemana muisti, ja 23 esteisen pyörittelyradan kanssa meinasi pää hajota. Rata ei ollut teknisesti vaikea, mutta sisälsi useita samoja kohtia, kuten pari samaa hyppyä ja putkea, jotka mentiin 9852735 kertaa radan aikana. Onneksi pojat Romppu & Balu olivat jälleen ihania ja lopputreeneistä jo hymyilytti hien virratessa suloisesti.

Viimeinen ilonaihe, muttei vähäisin on se, että Saabra on jälleen terve! Antibiootit on lusittu loppuun ja kapi sekä ihottuma tiessään. <3

Katsaus kiireeseen

Kiirettä on pitänyt, oon juoksennellut edes takaisin koulun ja kodin väliä ja välillä poikennut työhaastatteluihin. On tehty kevään ensimmäinen yo-koe, odotettu autoa palavasti takaisin korjaamolta. Välillä olo on ollut niin stressaantunut, ettei ole taas tullut tehtyä mitään vaikka olisi kerennyt. Jätettiin tällä viikolla suosiolla mun kiireiden vuoksi tokotreenitkin väliin.

Agiliitelemässä kerettiin Rompun kanssa käymään. Treeneissä oli teemana ratatreeniä. Mukava rata, ei mitään ihmeellistä. Rompulla järkyttävä draivi. Elina huomasi, että Romppu haukkuu ainoastaan radalla silloin kun mä oon myöhässä. Ilahduin tästä huomiosta, sillä en ole koskaan tajunnut sitä itse vaikka oonkin tiedostanut sen, että haukkumista tapahtuu eniten silloin kun Romppu ei tiedä mitä tehdä. Mutta totta kai se ei tiedä mitä tehdä silloin kun mä oon myöhässä. Eli tästä lähtien pyrimme hiljaisiin suorituksiin.

Hyviä uutisia tälle viikolle on se, että kapi alkaa olemaan selätetty. Fellalle ja Rompulle ei kerennyt tartuntaa tulemaan, kun saivat tarpeeksi ajoissa lääkkeet ja Saabrankin ihottuma on ottanut huikean askeleen kohti tervehtymistä. Antibioottikuuri jatkuu vielä.