maanantai 20. huhtikuuta 2015

RRuutuun. RRuotuun.


Saimme vihdoin aikaiseksi aloittaa projekti "voittajaluokan liikkeet kuosiin" .
Suurimmat kehityskohdat löytyvät taaksepäin seuraamisesta, ruudusta, ohjatusta noudosta, tunnarista ja hyppynoudosta.

Tunnari ja ohjattu nouto on aivan vailla pohjaa, niitä ei siis olla vielä koskaan treenattu, ja niitä ajattelin alkaa pikkuhiljaa kasailemaan aluksi sisätiloissa pieninä paloina.




Tänään treenasimme ruutua, noutoa metallisella kapulalla ja luoksetulon pysäytystä. Ruutu oli kohtuullisen positiivinen yllätys. Romppu muisti yllättävän paljon, ja vaikka työtä on vielä ihan liikaa, oon aika toiveikas. Treeniä vaan niin hyvä siitä tulee. Ensin oikea paikka, ja sen jälkeen vauhti ja välimatka.

Nouto sai aikaan pientä stressiä. Luovutus on vain aivan jotain kuraa. Romppu ei malta pitää kapulaa, jotta sen voisi luovuttaa, ja lannistuu hyvin pian treeniin, jos ei saa palkkaa. En siis oikeen saa kunnollisia tilaisuuksia palkata pitämisestä. Muutoin noutaminen on aika innokasta ja kivaa katseltavaa.

Luoksetulon pysäytys oli hieno, sitä ei saa alkaa pilaamaan treenaamisella, jos se vuoden treenitauonkin jälkeen näytti koevalmiilta.

Tästä on hyvä jatkaa.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Herätys sisäinen aksaajani

Niinhän siinä käy, että kun asuu aktiivisen agilityharrastajan kanssa kimpassa, ei voi välttyä tietyiltä sivuvaikutuksilta.

Niitä ovat mm.

  1. Huomaamattasi olet hankkinut lisenssin tälle vuodelle.
  2. Vertailet halleja ja kenttiä, mitä voi vuokrata treenimielessä.
  3. Vahingossa olet lupautunut ottamaan tavoitteeksi ensi vuoden SM-kisat.
  4. Sinut saa helposti yllytettyä treenaamaan Agility Akatemialle irtotunnille kouluttajalle, josta et ole koskaan kuullutkaan.
  5. Lähetät jäsenhakemuksen paikalliseen agilityseuraan.


Toisaalta nuo ovat aivan positiivisia vaikutuksia yhdessä asumisesta, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Ja innoissaan. Pieni agilityhullu on heräämässä jälleen sisälläni.



Tokoa ei olla juurikaan tehty, aloitettu fiilistelemään jo tosin kaukkareita, metallinoutoa ja seuraamista. Hiljalleen hyvä tulee, tosin tokon suhteen olisi ihanaa päästä kunnon ohjattuihin treeneihin, pääsisi jotenkin kiinni uusiin sääntöihin ja pahimpiin treenikohteisiin.

Lisäksi pentukuumekin nostaa jälleen päätään. Haaveissa josko syksyllä saisi Rompulle kaveriksi kelpien pikkuveljeksi kasvamaan ja seuraamaan sen tassunjälkiä.