Hyvää matkaa, ystävä

Saabra 27.7.2004-3.3.2016

Saabra nukkui ajasta iäisyyteen 3.3. rakkaidensa rapsutusten saattelemana. Vanhan rouvan nivelrikko oli edennyt siihen pisteeseen, että teimme vaikean päätöksen ja totesimme, ettei enää ole koiranarvoista elämää. Jos ei pysty leikkimään, liikkumaan kivuitta ja tekemään koiran touhuja, ei päivien lukumäärällä ole väliä. Tuona päivänä kun tulin kotiin, Saabra ei ensimmäistä kertaa jaksanut nousta tervehtimään. Oli tullut aika viimeisen palveluksen.

Nivelrikko eteni loppuajasta todella nopeaa vauhtia. Vielä elokuussa kuljimme yli viiden kilometrin lenkkejä yhdessä muiden koirien kanssa. Olen kiitollinen, että Saabra pysyi niin hyvässä kunnossa niin vanhaksi ja, että saimme pitää hänet luonamme näin pitkään. Jälkeenpäin ajateltuna Saabra sai pitkän hyvän elämän.

Kaikesta huolimatta tunteiden ristiriita on hillitön. Vaikka vanhemman koiran elämän rajallisuuden kuinka hyvin tiedostaisi ja yrittäisi valmistautua ystävän poismenoon,  mikään ei auta siihen suruun ja aiheettomaan syyllisyyden tunteeseen. Pahinta oli katsoa Saabraa sen tummiin silmiin ja ajatella "tämä on elämäsi viimeinen päivä". Ei ole päivää, etten ajattelisi Saabraa.

Viimeiset päivät olivat tunteiden ja järjen taistelua. Samalla kun tiesi että tämä Saabran parhaaksi, tunteet huusivat että älkää viekö tätä ystävää minulta.

Nyt Saabran tilalla on iso tyhjä aukko. Olen ollut 9-vuotias Saabran tullessa elämääni, joten tuntuu kuin se olisi aina ollut olemassa. Nyt lapsuuteni ystävä on kuitenkin poissa, ja minulle on jäänyt jäljelle muistot. Olen kasvanut hirveän paljon ihmisenä koirien, erityisesti juuri Saabran ansiosta.

Totesinkin äidilleni, että tuskin olisin sama ihminen ilman Saabraa. Saabra toi elämääni koiraharrastuksen ja nuorena syyn liikkua ja lenkkeillä. Saabra opetti minulle mitä on motivaatio ja miten koiraa tulee kohdella, miten opitaan asioita. Se opetti, ettei epäonnistumisella ole väliä ja kun paljon tekee töitä saa tuloksia aikaan. Se opetti, että itselle tärkeisiin asioihin pitää heittäytyä täysillä mukaan välittämättä siitä miltä se ulkopuolelle näyttäisi.

Saabra rakasti yli kaiken nopeita palloleikkejä, etsintätehtäviä, uusien temppujen oppimista ja suihkuavaa vettä, josta napata pisaroita kiinni. Se nautti kovaa juoksemisesta ja pitkistä metsälenkeistä. Talvi oli sen lempivuoden aika, sillä lumipallojen kiinniottaminen, lumityöt ja hangessa makoileminen kuuman turkin kanssa oli hauskaa. Se tykkäsi pomottaa Romppua ja leikkiä sen kanssa. Se oli uskomaton emo kissanpennuille. Se oli kärsivällinen, kun minä en vielä osannut. Se vihasi ruohonleikkuria ja pelkäsi kovia ääniä. Se oli äkäinen jos häntää harjasi tai iltaruoka oli myöhässä. Se oppi hyväksymään Fellan. Se toivoi aina lisää maharapsutuksia ja herkkupaloja. Se tiesi olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin oli, hienona neitinä.

Lepää rauhassa kultaturkkini, myrskytuuleni, lapsuuteni koira, paras opettajani ja hyvä ystäväni. Nyt sinuun ei enää satu enää koskaan ja voit juosta pallojen perässä kuten nuorena teit - lailla tuulen. Kiitos kaikesta.