lauantai 18. huhtikuuta 2015

Herätys sisäinen aksaajani

Niinhän siinä käy, että kun asuu aktiivisen agilityharrastajan kanssa kimpassa, ei voi välttyä tietyiltä sivuvaikutuksilta.

Niitä ovat mm.

  1. Huomaamattasi olet hankkinut lisenssin tälle vuodelle.
  2. Vertailet halleja ja kenttiä, mitä voi vuokrata treenimielessä.
  3. Vahingossa olet lupautunut ottamaan tavoitteeksi ensi vuoden SM-kisat.
  4. Sinut saa helposti yllytettyä treenaamaan Agility Akatemialle irtotunnille kouluttajalle, josta et ole koskaan kuullutkaan.
  5. Lähetät jäsenhakemuksen paikalliseen agilityseuraan.


Toisaalta nuo ovat aivan positiivisia vaikutuksia yhdessä asumisesta, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Ja innoissaan. Pieni agilityhullu on heräämässä jälleen sisälläni.



Tokoa ei olla juurikaan tehty, aloitettu fiilistelemään jo tosin kaukkareita, metallinoutoa ja seuraamista. Hiljalleen hyvä tulee, tosin tokon suhteen olisi ihanaa päästä kunnon ohjattuihin treeneihin, pääsisi jotenkin kiinni uusiin sääntöihin ja pahimpiin treenikohteisiin.

Lisäksi pentukuumekin nostaa jälleen päätään. Haaveissa josko syksyllä saisi Rompulle kaveriksi kelpien pikkuveljeksi kasvamaan ja seuraamaan sen tassunjälkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti