maanantai 18. marraskuuta 2013

Uusi alku

Kun entisen blogini serveri lopetti ylläpidon, mietin varmaan kuukauden perustaako uutta blogia vaiko ei. Päädyin kuitenkin tässä koeviikolla kipeänä ollessani välttääkseni kokeisiin lukemista (mikä sinänsä ei ole kai kovin hyvä) alkaa pikkuhiljaa väsäilemään uutta.

Aiempien blogien kanssa en ole ollut kovin aktiivinen, mutta tämän kanssa ajattelin olla. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta kun selasin itse vanhoja päivityksiä, olin iloinen, että olin pitänyt edes sitä vähää blogia, mitä olin pitänyt. Mutta jotta en nyt jankkaisi täällä ainoastaan ajatuksiani blogistani, päätän mennä suoraan asiaan - koiriin.

Rompun kanssa ollaan yritetty kuumeisesti ihme vimmalla takoa sitä viimeistä nollaa, SERTiä, menolippua kolmosluokkaan agilityn saralla. Kuukauden sisään mahtuu ehkä noin kolmet kisat ja tänä syksynä ollaan kisattu tiheimmin miesmuistiin. Mutta ei, nollaa ei ole herunut. Joukkoon mahtuu vitosia, kymppejä ja jopa hyllytyksiä viimeisille esteille sekä niitä aivan toivottomia sähellysratoja. Olen vakaasti päättänyt aktiivisesti kisata, koluta möllejä ja treenata itsenäisiä keppejä ja kontakteja, kunnes olemme kolmosluokassa. Sitten pidämme ansaitun kisatauon agilitystä.

Toivon mukaan siihen mennessä olisi tokon voittajaluokan liikkeistä loputkin kisakunnossa. Tällä hetkellä niitä on vain pari. Tunnaria en ole edes aloittanut vielä. Taino tavallaan olen, Är osaa hakea yhtä tunnaria ja luovuttaa sen melkein nätisti. Muut liikkeet ovat jo jollakin mallilla, osa jopa melkein semmosia, että kehtaisin väittää että, se osaa ne.

Fellan kanssa oltaisiin niin koekunnossa ja avoimen luokan koe odottaakin meitä muutaman viikon päästä. Nouto sujuu pitkästä aikaa iloisesti ja muutkin asiat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Vietämme siis itsenäisyyspäivää tottelevaisissa merkeissä, ainakin toivon mukaan (; Olisi hienoa saada sen kanssa talven aikana TK2, niin voisi senkin kanssa alkaa ihmettelemään mikä helvetti tuo voittajaluokka onkaan.

Treeni-intoa ja varsinkin kisaintoa itellä on aivan tolkuttomasti tällä hetkellä. Selailen viikoittain koe- ja kisakalentereita ja mietin mihin seuraavaksi. Tämäkin on mukavaa vaihtelua, aina ei ole jaksanut olla noin aktiivinen. Mieltä lämmitti kovasti, että Romppu valittiin alkuvuoden tokotuloksillaan seuramme, Nu-Pun Koiraklubin vuoden tokokoiraksi. Jeejee. Tuntui hyvältä kuulla että, Fella oli kyseisessä skabassa ollut toinen. Hienoja tokokoiria mulla. Joihin aion panostaa ensi vuonna enemmän, tämä vuosi meni viikkotreenien suhteen hieman ohi ja treenailin paljon yksin, kun suurin osa energiasta meni muiden kouluttamiseen. Ensi vuonna en enää kouluta tokoa, vaikka olikin ihan kivaa, mutta en halua laiminlyödä omien koirien treenaamista muiden kustannuksella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti