Minne aamut katoavat

Aika on mennyt _sairaan_ nopeesti! Mutta eipä siinä, elämä on hienoa, koko ajan saa viettää aikaa koirien ja parhaiden ihmisten kanssa, niin arkena kuin lomillakin <3

Aamut vain vähenevät ja erikoistumiskauttakin on kerennyt intissä kulua jo kuukauden verran. (TJ tällä hetkellä 172, hui!) Kuten todettua, oon sotakoiranohjaajana. Hyviä hommia, pelkkää parhautta! Jäljestystä, taisteluteknistä tottista ja paljon lenkkeilyä, niistä on mun viime viikot tehty! Omana nimikkona mulla on sotakoira Källi, 1v, käyttölinjainen saksanpaimenkoira narttu. Källi on hauska koira, vilkas, temperamenttinen ja kuuntelee aina korvat höröllä mitä meikäläisellä on sanottavaa. Yhteistyömme alku on ainakin vaikuttanut hyvin lupaavalta <3

Lomilla oon kerennyt pari kertaa aksailemaankin Rompun kanssa. Toissa viikolla oltiin läpällä moikkaamassa treenikavereita ja pööpöilemässä seuran agilitymestaruuskisoissa. Vahingossa voitettiin myös se mestaruus, kolmen kuukauden treenitauon jälkeen. Minkäs sille mahtaa, että vain lahjattomat treenaa ;)

Tänään olimme sitten koiran lihashuoltoon painottuvissa treeneissä, porukalla käytiin lenkillä ja venyteltiin koiria. Tehtiin me jossain välissä kakkosluokan ratatreeniäkin sentään. Kommenttina meikäläiselle, että enemmän uhkarohkeutta ohjaamiseen ja varmistelut helvettiin! Oli hauska päivä!