Joululoma

On ollut ihan rentouttavaa olla lomilla viimeiset lähes kaksi viikkoa. Uudeksi vuodeksi takaisin kassulle sotakoirien pariin. Eniten oon ehkä nauttinut siitä, että on saanut viettää aikaa omien koirien kanssa. Toki on ollut mukavaa myös tavata ystäviä ja perhettä. Pakollinen jokavuotuinen joulukuva:

 

Rompun siirtyminen maksi3-luokkaan

Tuloksena yllättävästä agilitykuumeesta ilmoitin meidät Rompun kanssa vuoden viimeisiin agilitykisoihin, Lahteen 28.12. Vaikka uhosin, ettemme tule kisaamaan agilityssä pitkään aikaan. Mutta kun oli lomaa ja teki mieli. Ihan huumorimielessä siis lähdimme kisoihin. Ensimmäinen rata tosin epäonnistui jo ennen kuin kerkesimme edes radalle.

Tuntui äärettömän hyvälle (not) olla etuajassa kisapaikalla 150km matkan jälkeen ja huomata oman luokkansa alkaneen sillä välin, kun itse oli lämppälenkillä ulkona. Tuomari Salme Mujunen oli aikaistanut aikataulua 15min, mutta info kulki äärettömän huonosti, enkä taatusti ollut ainoa maksi2-ohjaaja, joka missasi rataantutustumisen. Tuloksena HYL ja aika rankkaa palautetta mun osalta kisajärjestäjälle VAU:lle. Ymmärrän aikaistamisen, mutten sitä, että kisaajille ei siitä ilmoiteta riittävän hyvin. Lisäksi aikatauluja oli muutettu edellesenäkin päivänä sähköpostin välityksellä. Jälkikäteen nauratti myös, ettei koetoimitsijakaan tiennyt viimeisestä aikataulumuutoksesta, ennen kuin avauduin hänelle aiheesta hieman kiukkuisena.

Onneksi oli toinenkin rata, nimittäin kisajärjestäjien päät olisivat varmaan muuten lennelleet, sen verran kiukkuinen oli aikataulusekaannuksesta. Tälle radalle kerkesin kerätä hyvän fiiliksen, ja molemmat radat olivat kyllä oikein mukavia kakkosten ratoja, kiitos siitä Mujuselle. No, nollahan sieltä napsahti :) Muutamaan kohtaan tuli vähän turhaa kaarrosta, mutta muuten olin tosi tyytyväinen rataan. Aika oli -9,76. Loppujen lopuksi tulos oli 4./36. ja SERTI --> siirto 3-luokkaan.

Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen, että olemme nyt kolmosissa, sillä se on ollut pitkäaikainen tavoitteeni Rompun kanssa agilityn suhteen. Se miten paljon tulemme kisaamaan kolmosluokassa, on hieman kysymysmerkillä, mutta ainakaan näillä näkymin ei tulla hetkeen kisaamaan. Kun virallisestihan me ollaan vieläkin treenitauollakin :'D

 Muita ajatuksia ja kuulumisia

Näin enemmän aikaa Saabran kanssa viettäneenä, olen aika huolissani siitä. Rouva on vanhentunut viimeisen puolen vuoden aikana ihan hirveästi ja nivelrikko on alkanut oireilemaan aika pahasti. Heti vuoden alusta pakko mennä eläinlääkäriin. Myös muuta huolestuttavaa on nivelrikon lisäksi ilmennyt, esimerkiksi outo patti yhdessä tassussa ja aamuisin Saabra on alkanut satunnaisesti oksentelemaan sappea. Toivon, ettei mitään vakavaa löytyisi ja että apua nivelrikkoon, luultavasti kipulääkkeiden muodossa saataisiin. Aika pelonsekaiset ja surulliset fiilikset, kun näkee toisen jo vanhuksena, vaikka olemme yhdessä kasvaneet.

Lenkkeiltyä on tullut paljon. Takana on monen monta metsälenkkiä koiruuksien kanssa. Yksi päivä käytiin jopa kimppalenkillä Emman ja shelttien Kanin ja Momon kanssa. Oli upeaa nähdä viiden koiran lauma kulkemassa yhdessä ilman mitään ristiriitoja, ja välittämättä muista lenkkeilijöistä. On ne upeita ja tottelevaisia :) !

Minulla on ollut tapana aina kirjoittaa vuoden alussa sellainen, "mitä tänä vuonna on tapahtunut, mitä ensi vuonna tavoitteena" -postaus, mutta jätän sen tänä vuonna väliin. En tiedä mitä olemme saavuttaneet tänä vuonna, tai mitä aiomme ensi vuonna. Ehkä mulla itselläni on sellainen vaihe elämässä, jossa etsin itseäni koiraharrastajana. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan lopettaa muiden kouluttamisen, aktiivisen yhdistystoiminnan ja keskittyä kunnolla suunnitelmalliseen treenaamiseen ja ehkä aloittaa pk-jäljen treenaamisen uudelleen.

Ainakin ensi vuonna on muutto opiskelupaikkakunnalle, ja ehkä mahdollisesti pakon edessä uuden harrastusseuran etsintä. Haikeaa, vaikeaa ja kallista. Lisäksi olen tehnyt kyselyitä pariin kenneliin, joista toisesta toivon saavani mahdollisesti pennun ensi vuonna, jos kaikki sujuu hyvin ja mulla on onnea. Jostain syystä ajatukset ovat kovin suuntautuneet kotiutumisen jälkeiseen elämään, kun on näin pitkään lomilla, vaikka palvelusta on jäljellä vielä reilut pari kuukautta. Hurjan nopeasti on aamut kuluneet ja täytyy nauttia noista viimeisistä aivan täysillä. Tj81.

Ihanaa uutta vuotta 2015 tämän postauksen myötä!