Huomen aamulla kymmenen aamua jäljellä - final countdown alkaa. Voi melkein sanoa, että sotakoiranohjaajan hommat alkaa olla aika taputeltu ja piakkoin kali.
Olen saanut paljon irti palveluksestani. Hienoja kokemuksia, uusia ystäviä ja kaikkia taitoja mitä olen oppinut. Paljon jään varmasti kaipaamaan erilaisia asioita. Kavereita, omaa nimikkoa Mustikkaa, arjen rutiineja, koirien kanssa hommien tekemistä. Toki on asioita, mitä en jää kaipaamaan. Aamuherätykset, kuri ja ruokalista, joka harvemmin pitää paikkaansa tai maistuu hyvälle.
Odotan siis reserviin pääsyä sekalaisin tuntein. On sikäli onnekas tilanne,
että minua odottaa muutto ja asunto vuokrattuna, sekä työ- ja opiskelupaikat.
On ihanaa ja kamalaa päästä suunnittelemaan omaa arkea, syömään ja
liikkumaan juuri niin kuin haluaa. Viettämään aikaa, treenaamaan ja ehkä
kisaamaankin taas oman koiran kanssa. Oppii ehkä taas puhumaan muustakin kuin intistä ja siitä mitä kassulla on tapahtunut.
Koirista mukanani muuttaa Romppu. Saabra ja Fella jäävät näillä näkymin asumaan vanhempieni luokse, sillä koen järkevimmäksi vaihtoehdoksi kahdelle isolle nivelrikkoiselle koiralle asua maalla omakotitalossa, kuin kaupungissa kerrostalon 6. kerroksessa. Toki asiat eivät ole näin mustavalkoisia, vaan tulen varmasti ottamaan kaikkia koiria välillä luokseni, kun sattuu olemaan lomia tai viikonloppuja vailla tekemistä.
Hyvällä fiiliksellä ja haikeudella kohti reserviä ja elämänmuutosta.
❤ !!
VastaaPoista