Koska pystyy

Joitakin aikoja sitten, muutama hetki takaperin tajusin, että miksi en kisaisi Rompun kanssa agilityssä nyt niin paljon kuin kerkeän. Se on hyvässä kunnossa, se osaa paljon - ja me ollaan hyvä tiimi.

Olin pitkään ajatellut ettei kisaamisessa Rompun kanssa oikein ole järkeä. Sillähän on jo ikää, se on pieni ja minä sählä ohjaajaksi.

Mutta eihän siitä voi kun kehittyä. Enemmän rutiinia, enemmän ohjausta, ja mikä tärkeintä, enemmän yhdessäoloa. Onhan se vaan paras koira.

Romppu, Momo ja Kani Kotkassa

Viime viikonloppuna reissasimme Emman kanssa Kotkaan näissä merkeissä. Kaksi hylkäystä, molemmat asioista mitä en ollut osannut ennakoida. "Missä olet radanlukutaitoni?!!"

Tänään Haamukisoissa Ojangossa. Molemmat tuloksia, hieman yliajalla. Mut me rokattiin yhdessä. Ja olin aivan tyytyväinen ratoihin. Se on kai sitä hauskaa kisaamista.