Joka tapauksessa treenasimme kontakteja. Treenin tavoitteena oli saada Romppu luulemaan että ollaan kisoissa. Halusin et se ottaisi kontaktivirheen jotta pääsisin korjaamaan sen. Emma treenasi ensin Momon kanssa, pääsin jopa itekin kokeilemaan sitä, makee koira. Kun Är oli hyvin kierroksilla, aloitimme radan ja puomillahan paukkui kontakti - jes! Äijä joutui hetkeksi autoon jäähylle, sama uudestaan, tällä kertaa pysähtyi, muttei jäänyt 2-on-2-off asentoon. Palkkasin ja sama uudestaan. Tällä kertaa loikkasi taas yli, joten päätyi jäähylle.
Jäähyn jälkeen taas nostatin Rompun kierroksille, ja teki puomin niin kuin ollaan treenattu, jäi 2-on-2-off asentoon. Otin taas uuden toiston, tällä kertaa otti kontaktin taas, muttei 2-on-2offia. Tätä jouduttiin hinkkaamaan varmaan kymmenisen toistoa, joka kerta pysähtyi kontaktille, muttei haluaamani asentoon. Kun toistin "ota" yleensä se mietti hetken meni sen jälkeen 2-on2-off asentoon. En saanut lopetettua treeniä siihen tilanteeseen että se olisi tehnyt kontaktin kuten halusin, mutta sain sen tekemään kontaktin vieraassa paikassa.
Jotenkin oon ajatellut että, se on oppinut ettei kisoissa tarvitse ottaa kontaktia - ja mitä on ollut vaikeaa vaatia siltä kun kisatilanne on niin kuuma. Nyt huomasin että se on yhdistänyt kontakteilla sikailun kaikkiin vieraisiin paikkoihin, mikä on loistavaa.
Positiivista oli:
- vieras paikka riitti siihen että Romppu alkoi tekemään kontaktivirheitä
- se mietti kontakteilla ja paransi jouduttuaan jäähylle
- 2-on-2-off asennon varmuus
Muita huomioita, joita Emma teki oli mun juokseminen :D Vaikkei kontaktitreenissä sillä ole väliä, pystyisin kuulemma normaalissa ratatreenissä juoksemaan lujempaa. Pitää kuulemma alkaa haastamaan itseäni eikä sortua ajattelemaan "no emmä kerkeä".
Nautinnollista joulunaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti